Päättymätön pentuohje

Pentuohjeen tarkoituksena on antaa neuvoja ja vinkkejä pennun elämän ensimmäisille (tai miksei vähän myöhemmillekin) hetkille uudessa kodissa. Osalla on jo monia koiria takanapäin, mutta siitä huolimatta haluan antaa tämän pienen nivaskan jokaiselle luettavaksi. Näiden lappusten sisällöstä saa kysellä ja ottaa yhteyttä, jotta voin itse kehittää pentuohjetta lisää ja jotta kaikille olisi itsestäänselvyys se, että kanssani saa keskustella jokaisesta asiasta, mitä oman koiran kanssa vastaan tulee. Pyrin aina auttamaan ja neuvomaan asioissa, joihin oma tietämykseni riittää. Älkää siis koskaan epäröikö kysyä, jos jotain ilmenee! Otan muutenkin enemmän kuin mielelläni vastaan kuulumisia kasvattieni touhuista! :)

Infonivaskassa on kerrottu perusasioista pennun arjesta, liikuttamisesta, hieman koulutuksesta, bordercollieiden sairauksista sekä yleisestä ensiavusta.

Huomaathan, että mikäli pennulla ilmenee tuki- tai liikuntaelinsairaus (esim. ocd, lonkkavika, kyynärvika, selkäongelmia), epilepsia tai jokin muu sairaus, kasvattajalla ei ole korvausvelvollisuutta. Vakuutusyhtiöt ovat tätä varten, joten huolehdithan pennulle vakuutuksen ennen 4 kk ikää. Esimerkiksi Agria ja LähiTapiola korvaavat mm. ocd:n. Ymmärrät, että ottaessasi koiran, siinä voi ilmetä erilaisia sairauksia, joita ei voi ennakoida. Ellet ota vakuutusta, ymmärrät, että mm. mahdollisen kasvuhäiriön leikkaus- ja kuntoutuskustannukset lankeavat omalle lompakolle.

Infonivaskan sisältö lyhyesti:

Madotus ja rokotus

Ruokinta

Sosiaalistaminen

Rodulle tyypilliset ja rodussa esiintyvät sairaudet

Pennun kanssa treenaaminen

Pennun liikuttaminen

Ensiapu

MADOTUS JA ROKOTUS

Pennut on madotettu

1. kerran: 2-3-viikkoisena

2. kerran: 5-viikkoisena

3. kerran: 6-viikkoisena

4. kerran 8-viikkoisena (uuteen kotiin lähtiessä)

Madotusohjelma jatkuu vielä uuteen kotiin siirtyessäkin! Seuraavan kerran madotus olisi hyvä tehdä viikkoa ennen ensimmäistä rokotuskertaa eli silloin, kun pentu täyttää 11 viikkoa. Ja taas viikko ennen vahvisterokotekertaa eli pennun ollessa 15 viikkoa. Mikäli tuntuu siltä, niin extramadotuksen voi antaa esim. 9-viikkoisena. Näiden jälkeen madotusohjelma on vakio: kaksi-neljä kertaa vuodessa (yleensä keväisin ja syksyisin). Tai ulostenäytteen perusteella tarvittaessa.

Mikäli pennussa on matoja, jatka madottamista muutama extrapäivä ja uusi matokuuri noin viikon päästä. Itse madotin pennut ja emän Canexilla / Flubenolilla ja Axilurilla.

Huom! Madota kaikki perheen koirat (ja kissat) samalla kertaa, niin kuurilla on tehokkaampi ja kauaskantoisempi vaikutus.

Rokotusohjelma on pennuilla seuraava:

12-viikkoisena ensimmäisen kerran ja 16-viikkoisena toisen kerran. Seuraavan kerran, kun vahvisterokotekerrasta on kulunut vuosi. Muista madotus n. viikkoa ennen rokotuksia! :)

RUOKINTA

Pennut ovat tottuneet täällä syömään nappulaa turvotettuna/veden kera kolme kertaa päivässä vaihtelevilla aikatauluilla ja saaneet ajoittain kaikenlaisia lihamaistiaisia jollakin ruokintakerroista. Nämä pennut ovat kasvaneet Essentialin penturuoalla (Essential the beginning).

Pentu/juniorruokaa voi syöttää hyvin täysikasvuiseksi asti (8-12kk), jonka jälkeen ruoan voi vaihtaa aikuisille koirille tarkoitettuun ruokaan tai aktiivisten koirien ruokaan, riippuen koiran energiatarpeesta ja kulutuksesta. (Esim. Essential Stamina soveltuu paljon kuluttaville koirille, jotka tarvitsevat ruoan, jossa on korkea rasva- ja proteiini%)

Jokainen päättää itse, mitä koiralleen syöttää ja jokainen itse ensimmäisenä myös tietää, mikä omalle koiralle parhaiten sopii tai ei sovi. Koiran kasvua on seurattava ja lihomista vältettävä. Lisäksi, jos pennun raajat alkavat vääntymään, on ruokinta tarkastettava (yleensä ruoka on siinä kohtaa pennun kasvua liian voimakasta ja kalsium-fosforisuhde ei täsmää). Jalkojen vääntymiseen on syytä reagoida välittömästi.

Pentuajan lihavuus-laihuussuhde saisi olla mieluummin hieman hoikka kuin liian tuhti. Sopiva on tietenkin paras vaihtoehto. :) Kylkiluut pitäisi olla helposti tunnettavissa, mutta ne eivät saa "paistaa läpi" ja toisaalta siinä päällä ei saa myöskään olla parin sentin kerrosta rasvaa. Omilta koiratuttavilta kannattaa kysyä pentunsa lihavuus/laihuussuhdetta ja, kun tulette luonani käymään, niin sanon yleensä suoraan, jos se on mielestäni liian jotain. :) Ruokamäärät ovat aina noin-arvoja, seurailkaa omien pentujenne vointia ja ravinnontarvetta ja vähentäkää ja lisäilkää ruokaa sen mukaan. Vaikka pennut syövätkin vielä kolme kertaa päivässä, on jossain välissä syytä häivyttää keskimmäinen ateria pois. Yleensä pentu näyttää itse, milloin ruokaa tulee liian usein ja alkaa "nirsoilemaan" ja viimeistään siinä kohtaa on aika vähentää ruokintakertoja! Noin 4-5 kk:n iässä olen alkanut päiväruoan jättämään pois. Kahdella ruokintakerralla päivässä voi jatkaa vaikka koko koiran loppuelämän, jos se on omasta mielestä hyvä. Mutta, jos tavoite on yksi ruokintakerta päivässä, toisen aterian voi häivyttää pois noin 7-8 kk:n iässä, jos pentu on hyväkuntoinen. Jos pentu on liian laiha, kannattaa ruokamäärää lisätä ja antaa ainakin kahdessa osassa (aamuin-illoin). Ruokamääristä ja ateriakerroista voidaan keskustella myös henkilökohtaisesti, koska asiat ovat erittäin koirakohtaisia. 

Olen testaillut monia nappulamerkkejä sekä ruokajuttuja omilla koirillani. Puuroja tein jossain vaiheessa itse, joka sisälsi riisiä tai kauraa, kasviksia, lihaa tai kalaa ja öljyä. Valmiiseen puuroon lisään kalkkia (kananmunankuoret) sekä vitamiinit + kuivattua merilevää ja ajoittain valkosipulia. Lihat mieluiten aina raakana, jos koiran maha kestää.

Luonnonmukaisin ruokintamuoto on BARF, jota voin myös suositella, mikäli viitseliäisyyttä ja pakastintilaa löytyy! 

Kokeiltuja aikuisiän nappulamerkkejä on mm. Royal Canin Adult, Sensible (mini - medium - maxi), RC Energy, Musch, Jahti&Vahti extra energia ja J&V energia, HauHau Sport, Golden Eagle, Robur, Cibau, Acana.. Minulla on pienet muistiinpanot jokaisesta ruokamerkistä, joita olen kokeillut, kyselkää niitä, jos olette kiinnostuneita. :) Korostan kuitenkin, että tulokset ovat jälleen koirakohtaisia ja se merkki, joka minun koirilleni sopii, ei sovi kaikille muille. Olen nyt syöttänyt useamman vuoden Essentialia, sillä se on soveltunut lauman erilaisiin tarpeisiin hyvin ja siinä on hyvä sulavuus.

Pentuajan syötän itse lähinnä nappulaa ja annan vain pieniä maistiaisia erilaisia lihoja ja kalaa sekä tietenkin luita. On syytä muistaa, että mitä vaihtelevampiin makumaailmoihin pentu tottuu, sen paremmin sen mahakin osaa jatkossa käsitellä erilaisia ruokavariaatioita.

Ohjeista huolimatta koirasta näkee parhaiten, milloin sillä on ruoka kohdallaan - kun ruokamäärä ei nouse liiallisuuksiin, karva kiiltää, kakka on kiinteää ja sitä ei tule ämpäritolkulla ja koira on hyvinvoivan oloinen ja jaksaa hyvin, silloin ovat asiat kunnossa! :)

SOSIAALISTAMINEN

Koko eliniän tärkein sosiaalistamiskausi ajoittuu 4-12 viikon ikään. Tämä on aivokuoren ja neuroniyhteyksien kehityskausi ja tällöin ne leimautuvat elinympäristöön, koiriin ja ihmisiin, ja tällöin niiden on päästävä tutustumaan mahdollisimman paljon erilaisiin asioihin.

Vaikka sosiaalistaminen on aloitettu jo kasvattajan luona, tulee sitä ahkerasti jatkaa vielä pennun kotiutuessakin.

Asioihin tutustumista kannattaa tietenkin jatkaa vielä 12 viikon jälkeenkin, koska peli ei ole luonnollisestikaan silloin vielä menetetty. Ja itse suosittelen nimenomaan jo paljon sosiaalistamista ennen ensimmäisiä rokotuksia, mutta tietenkin on syytä miettiä, kannattaako aivan jokaisen karvakorvan päästää sitä omaa pentua haistelemaan.. Oma tapani on toimia siten, että koirat ohitetaan samaan tyyliin kuin autot, pyöräilijät ja muutkin vastaantulevat, niistä ei tarvitse välittää, eikä niihin tarvitse erityisesti myöskään tutustua nenätysten. Koirakontakteja saa turvallisimmin omista sekä tuttavien koirista.

Hyviä paikkoja ääniin ja ihmisiin sosiaalistamiselle ovat esim. kaupungin keskustat, juna-asemat, kilpailupaikat yms. Oma tapani on ottaa pentu mukaan kaikkialle, mihin vain koiran kanssa saa mennä. Se liikkuu alusta asti mukanani autolla, vaikkei se joka reissulla edes pääsisi autosta uloskaan. Idea ei ole se, että pennun sosiaalistamisesta otetaan stressi ja mietitään, minne pitäisi matkustaa junalla, jotta pentu oppisi matkustamaan junalla.. Vaan siitä pyritään tekemään avoin uudenlaisia asioita kohtaan, jolloin sitä ei vanhemmallakaan iällä ahdista joutua esim. ensimmäistä kertaa lentokoneeseen tai muuta vastaavaa, koska se suhtautuu asioihin avoimesti. En ole omien pentujen kanssa esim. matkustanut koskaan junalla, mutta sitten kun se aika koittaa, ei kukaan ole myöskään pelännyt junaan menemistä ja siellä matkustamista, koska ne ovat olleet mukanani erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Ja pentua ei kannata varjella esim. ukkoselta/ampumiselta/ilotulitukselta, vaan sen kanssa voi tutustua em. asioihin ottamalla sen vaikka syliin ja olla vain rauhassa ja katsella. (Paitsi, jos itse pelkäät ko. ääniä, niin pyri olemaan huomioimatta pentua mitenkään. Se nimittäin voi tarttua.)

Erilaisiin paikkoihin kannattaa ottaa maistuvia makupaloja mukaan sekä lelu, jos pentu on siitä motivoitunut ja touhuta pennun kanssa normaaleja asioita (esim. istu, maahan, joita harjoitellaan ensin kotona ilman ylimääräisiä häiriöitä.)

En suosittele koirapuistoja sosiaalistamispaikoiksi, sillä ne saattavat olla tarttuvien tautien pesintäpaikka ja lisäksi lähtökohtaisesti koirapuistossa koiriaan käyttävät kanssaihmiset eivät tiedä etukäteen koiriensa arveluttavasta käytöksestä.

Pennulle on kuitenkin hyvä tarjota mahdollisuus leikkiä muiden pentujen kanssa ja siihen hommaan ovat erittäin sopivia saman kokoluokan edustajat. Mikäli kuitenkin homma näyttää siltä, että oma pentu on aina se alin ja alistetuin, on syytä vaihtaa leikkikaveria, ettei ikävät kokemukset jää kaihertamaan loppuiäksi.

Myös kaikenlainen käsittelyyn totuttaminen on syytä tehdä heti, ahkeruus palkitaan! Käsittelyjä on esim. hampaiden katsominen, kynsien leikkaaminen, yleinen räpeltäminen yms.

Sisäsiisteyden opettamisessakin ahkeruus palkitaan! Pentu kannattaa viedä viipymättä ulos heräämisen jälkeen ja sitten syömisen sekä riehumisen/leikkimisen jälkeen. Mitä useammin se tekee asiat ulos, sitä useammin se saa kehut ja sitä nopeammin se oppii hiljalleen sinne pyytämään. Jos kuitenkin vahinko sattuu pentuaikana sisälle, on väärin torua siitä koiraa, vaan mieluummin jättää sen kokonaan huomiotta ja muistaa seuraavalla kerralla olla itse aktiivisempi ulosviejä. Lisäksi on syytä muistaa, että pennulle alkaa vasta noin nelikuisena muodostua pikkuhiljaa pidätyskyky.

Sosiaalistamisen tärkeys on sanoinkuvaamaton ja sitä ei voi liiaksi harrastaa! Ja otollisin aika siihen on harmittavan rajallinen, joten se kannattaa käyttää hyödyksi.

RODULLE TYYPILLISET JA RODUSSA ESIINTYVÄT SAIRAUDET

Jokaiseen rotuun kuuluu omat "nimikkosairautensa", joillain rodulla niitä on enemmän ja joillain vähemmän.

Yleisin silmäsairaus on CEA ja sen eri muodot. Lievin muoto ja elämää haittaamaton muoto on CH/CRD (suonikalvon vajaakehitys / suoniverkkokalvon vajaakehitys), joka useimmissa tapauksissa "peittyy" pennun kasvaessa. Vakavampi muoto on coloboma (kuoppa tai reikä näköhermon päässä) ja kaikista vakavin muoto on ablaatio (verkkokalvon irtoaminen) ja tämä johtaa sokeutumiseen.

PRA on silmänpohjan verkkokalvon etenevä rappeumasairaus, joka johtaa niin ikään sokeutumiseen.

HC (perinnöllinen harmaakaihi) johtaa yleensä sokeutumiseen, samentumien koosta, sijainnista ja sairauden etenemisestä riippuen.

PHTVL eli sikiöajan verisuonijäänteet linssin takaosassa, sairaus luokitellaan kuuteen eri asteeseen, pienimmät muutokset eivät haittaa koiraa mitenkään, suurimman asteen muutokset ovat usein sokeuttavia.

MRD on yksi aste verkkokalvon vajaakehityksestä. Siinä verkkokalvolla näkyy poimuja, jotka ovat paikallisen virhekehityksen seuraus. MRD ei vaikuta näkökykyyn. MRD-muutokset eivät pahene iän myötä.

Luustollisia vikoja on todettu myös jonkin verran, mm. lonkkaniveldysplasiaa, kyynärniveldysplasiaa sekä OCD:tä (irtopalat nivelissä, yleisimmin olkanivelessä).

Lisäksi bordercollieilla tavataan:

Epilepisaa eli kaatumatautia monissa eri muodoissa.

Haiman vajaatoimintaa (EPI).

Kuuroutta esiintyy jonkin verran, mutta toispuoleisen kuurouden toteaminen on hankalaa. Se kuitenkin useimmiten on yhteydessä valkovoittoiseen pään väritykseen sekä pigmenttipuutoksiin. Myös varhaista kuuroutumista tavataan jossain määrin, eikä EAOD-geenitesti ole sairauden välttämiseen täysin aukoton.

Kivesvikaisuutta, jossa toinen tai molemmat kivekset jäävät laskeutumatta, tavataan jonkin verran.

CL eli neuronaalinen seroidilipofuskinoosi on vakava sairaus, joka johtaa kuolemaan. Sairaus aiheuttaa vikaa solujen aineenvaihdunnassa ja pigmenttimäistä kuonaa pääsee kerääntymään eri kudosten soluihin ja tämän seurauksena etenkin hermosolut tuhoutuvat.

TNS eli perinnöllinen neutropenia on autoimmuunityylinen sairaus, jossa eräät valkosolutyypit eivät pääse verenkiertoon immuunijärjestelmän tueksi, vaan jäävät kasaantumaan luuytimeen. Näin ollen immuunipuolustusjärjestelmä on sairaalla yksilöllä erityisen heikko ja se sairastuu helposti erilaisiin tulehduksiin yms. TNS johtaa kuolemaan jo varhain.

Pyydän, että jokainen pentu vietäisiin virallisiin luustokuviin noin puolentoista vuoden iän tienoilla ja virallisen silmäpeilauksen saa suorittaa vuoden vanhana. Virallisissa luustokuvissa tutkitaan kyynärät ja lonkat sekä lisäksi olen suositellut kuvauttamaan myös selän sekä olkanivelet saman nukutuksen yhteydessä. Lähempänä voimme halukkaiden kanssa katsella kimppakuvausmahdollisuutta!

TREENAAMINEN PENNUN KANSSA

On muistettava, että luovutusikäinen pentu tarvitsee vielä kovin paljon lepoa kaiken tekemisen keskellä ja sen oppimiskyky ja asioiden vastaanottaminen on rajallista! Siitä huolimatta suosittelen viemään pentua katselemaan harrastuskentille sekä esimerkiksi jälkien / makkararuutujen tekeminen on pennulle usein erittäin mieluista sekä väsyttävää, mutta myös hyödyllistä puuhaa!

Esimerkiksi entinen agilityshelttini Tempo on 7-viikkoisesta lähtien seurannut agilitytreenejä boxista käsin ja treenien päätteeksi se pääsi syömään iltaruokansa milloin puomin alastulokontaktille ja milloin putken suulle tai hypyn siivekkeiden taakse ensin juosten ne läpi. Mitä enemmän tuli ikää, sitä enemmän alettiin treenaamaan.

Istumista, maahanmenoa yms. voi alkaa opettamaan myös heti pienestä asti, kunhan muistaa, että treeni kestää alussa maksimissaan noin viisi minuuttia. Treenin voi toistaa halutessaan muutaman kerran päivässä, mutta kerta-aika ei saa olla pitkä. Koira oppii asiat levossa! Pentutreeneissä rajana on vain oma mielikuvitus. Jos miettii, mitä siltä tulevaisuudessa haluaa, niin sitä lopputulemaa tukevia asioita sen kanssa kannattaa alkaa tekemäänkin! :) Jos haluaa jäljestää, niin nenänkäyttöä kannattaa alkaa vahvistamaan jo pienestä asti, vaikkei nyt ihan vielä 200 metrin jälkeä tekisikään jne. :)

Pentu kannattaa opettaa leikkimään ensin ihan kotioloissa itsesi kanssa ja sen jälkeen leikin voi siirtää myös isompiin häiriöihin. Leikkimistä on hyvä pitää yllä, sillä se vahvistaa teidän keskinäistä suhdetta ja helpottaa jatkossa palkkaamista jne. Lisäksi pennusta kannattaa opettaa ahne, ellei se sitä luonnostaan ole, sillä se helpottaa mitä tahansa koulutusta ja niin ikään palkkaamista huomattavasti, kun pentu on motivoitavissa millä vain!

Tapakasvatukselliset asiat on syytä aloittaa myös jo pennusta asti. Paimenkoirien ollessa kyseessä voi joillekin valopäille tulla mieleen alkaa viihdyttämään itseään tuijottamalla / paimentamalla autoja tai pyöriä tai muita liikkuvia asioita. Siihen on syytä puuttua alusta alkaen napakasti. Tapa on helposti kitkettävissä pieneltä pennulta. Mitä pidemmälle sen antaa vastaavanlaisia tapoja toteuttaa, sen vaikeampi niistä on päästä eroon, myöhemmin jopa mahdotonta. Joillakin bordercollieilla on tapana käyttää paimennuksessa käytettävää silmää myös arkielämässä ja se alkaa tuijottaa jotakin ennaltamäärittelemätöntä asiaa / esinettä. Kiinnittäkää myös siihen huomiota ja kitkekää se mahdollisimman nuorena jo pois!

Kun harrastuksiin on alkanut tekemään pohjatyötä jo pikkupennusta, niistä on erittäin hyvä lähteä jatkamaan opettamista. Treenimäärät per viikko eivät saisi nousta järjettömyyksiin, vaan koiralle on koko läpi elämän suotava mieluummin useampi vapaapäivä viikossa. 1-3 kertaa viikossa tehdyt treenit/kisat vievät lajia kuin lajia jo eteenpäin ja silti koira saa tarvitsemansa levon, jotta kehitystä voi oikeasti tapahtua. Mikäli treeni-/kisapäiviä alkaa olemaan viikossa 5-7, voi jossain vaiheessa kysyä peilikuvaltaan, että miksi koirani ei osaa enää rauhoittua.

Pennun kanssa touhuaminen on eri, koska se on kerrassaan erittäin lyhytkestoista eli esim. istu - maahan harjoituksia voi hyvin tehdä päivittäin ilman, että pennusta tulee ylitreenattu, kunhan muistaa lisätä haastetta pennun kehityksen myötä sopivassa suhteessa. Haasteen lisääminen koskee luonnollisesti kaikkia harrasteita koko koiran loppuelämän ajan. Koiraharrastusta ei koskaan pitäisi ottaa liian vakavasti ja verenmaku suussa.

Tapakasvatuksessa kuin toki lajikoulutuksessakin on oltava johdonmukainen ja reilu. Se ei sovi, että pentu saa tänään tulla viereen sohvalle, mutta huomenna se saa siitä tukistuksen ja häädön. Säännöt on syytä asettaa heti alusta alkaen ja jokainen ihminen itse päättää, mitä koiriltaan sietää, mutta on syytä myös välillä tarkastella omaa toimintaansa sivustakatsojan silmin. Joillekin on yhdentekevää, vetääkö koira vai ei. Mutta ajatellaanko siinä asiaa pidemmälle kuin pentuaika, sillä koiran ollessa täysikasvuinen ja maan ollessa liukas, ei vetävä koira tässä kombinaatiossa ole se turvallisin vaihtoehto. Eikä se vetäminen (pannassa) tee koiran luustolle ja lihaksillekaan hyvää.

Tapa ja voimakkuus, miten koiralle huomautetaan sen tehdessä asioita, jotka ovat kiellettyjä, riippuu koirayksilöstä. Joillekin riittää kulman kurtistaminen ja hentoinen ei. Jotkut eivät ota nokkiinsa napakasta ei:stäkään. Sellainen tapa on kuitenkin löydettävä, millä oppi menee perille. Ja ellei ensin koettama kieltokeino tehonnut kuin sekunnin ja pentu menee saman tien uudelleen koettamaan ei-sanan merkitystä, voi sanoa, että kielto ei ollut tällöin riittävä. Nämä kuuluvat asioihin, joihin ei ole yhtä ainoaa oikeaa toimintatapaa sekä lisäksi ei pysty sanomaan tässä vaiheessa, mikä kenellekin on riittävä, vaan jokainen tulee huomaamaan sen aivan itse. Jos mietit, miten koiraa voi kieltää, ota yhteyttä, niin keskustellaan asiasta! Nykyisin myös on tullut muoti-ilmiöksi se, ettei koiralta kiellettäisi mitään eli koko ei-sanaa ei opetettaisikaan. Toivotan onnea tämän valinnan kanssa ja toivotaan, ettei koira koskaan keksi napata suuhunsa mitään myrkkypullia tai sähköjohtoa tms. Kiellon opettaminen koiralle ei ole sama asia kuin sen kurittaminen, sen voi opettaa monella muullakin tavalla, kuten tarjoamalla vaihtoehtoisen (sallitun) toimen, jota itse suosittelen lämpimästi.

Maalaisjärjen avulla pötkii koiramaailmassa hyvinkin pitkälle! :) Vastaehdollistaminen ei välttämättä ole myöskään paras ratkaisu kaikkiin arjen asioihin, vaikka se muutoin toimiva koulutusmuoto olisikin.

PENNUN LIIKUTTAMINEN

Pennun voi heti alusta asti ottaa lenkeille mukaan, kunhan ne suuntaavat pääasiassa metsikköön, eikä niinkään asfalttialustalle. Mitä monipuolisempi ympäristö pennulla on liikkua, sen parempi koordinaatiokykykin sille kasvaa. Lisäksi pentua ei määräänsä enempää kannata alkaa varjelemaan elämän pieniltä vastoinkäymisiltä, vaan paras oppi tulee sillekin tekemisten ja erehdysten kautta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pentu asetetaan vaaratiloihin, mutta jos se esimerkiksi metsässä juostessaan lentää voltin kautta ympäri, niin se on elämää ja sellaisia asioita ei kannata alkaa välttelemään. Lisäksi pienet elämän vastoinkäymiset kasvattavat koiralle parempaa ongelmanratkaisukykyä ja näin ollen myös tietynlaista itsenäisyyttä. Esim., jos aina nostat pennun esteiden yli (esim. metsikössä runkojen / kivien ylitys), niin sille ei kehity nopeasti tarvetta päätellä itse, mistä sen pystyisi parhaiten ylittämään ja lisäksi se kehittää tietenkin tahdonvoimaa, kun sen pitää itse selvitä asioista.

Alkuun pentu ei tarvitse vielä suurta määrää liikuntaa, sillä lihaksiston kehittäminen on ajankohtaista vähän myöhemmin. Tärkein pointti liikunnalla luovutusiässä on lähinnä pennun väsyttäminen sekä sen koordinaation kehittäminen, mistä aiemmin oli jo kirjoitettu. Yleensä pentu näyttää selkeästi, milloin se on väsynyt ja silloin se on syytä ottaa jatkamaan matkaa joko syliin tai pitää muuten vain lepotauko. Jotkut pennut näyttävät väsymyksensä paremmin kuin toiset, mutta yleensä jo vartin tehokas metsässä riekkuminen saa pennun energiapiikin tylsymään. Myös tässä asiassa on vain mielikuvitus rajana ja hyvä pohja ensimmäisille metsäretkille on esimerkiksi pehmeä sammal. Maastoja kannattaa vaihdella monipuolisesti aina pienistä kalliokiipeilyistä hakkuualueisiin. Mitä enemmän pennulle tulee ikää, sen pidemmälle se myös jaksaa. Mikäli perheessä on valmiiksi toisia koiria, pennun voi ottaa myös niille suunnatuille metsälenkeille mukaan ja tarkkailla väsähtämisen tilaa ja menetellä sylikyydillä tai muulla hyväksi katsomalla tavalla. Pennun on syytä saada lähes kaikki liikunta vapaana. Tästä huolimatta myös hihnakäyttäytyminen on syytä opettaa pienestä asti. Mitä vapaammin pentu liikkuu, sen paremmin se pystyy itse määrittelemään omaa kehonhallintaa sekä väsähtämisen pystyy mielestäni tulkitsemaan helpommin.

Myös veteen pentu kannattaa totuttaa heti tilaisuuden tullen, koska uiminen on aikuisiällä äärettömän hyvä liikunta- sekä kuntoutusmuoto, jos joskus sattuu esim. onnettomuus, johon tarvitaan leikkaushoitoa. Jälleen uimamatkat ja vedessä vietetty aika ei ole se juttu, vaan se, että pentu oppisi tykkäämään uimisesta ja saisi hieman oikeanlaisesta uimatavasta kiinni. On syytä muistaa, että noin puolen tunnin uiminen vastaa jo kahden tunnin tehokasta lenkkiä eli aikuisiälläkin uinnin määrää on syytä rajoittaa. Pennulle varsin riittävä uima-aika kerralla on max. 5 min.

Jokainen oppii ja jokaisen pitääkin oppia lukemaan omaa koiraansa ja katsomaan, mikä on liikaa, mikä on liian vähän ja mikä tapa ja toiminta omalle koiralle parhaiten sopii. Väsymyksen merkit vaihtelevat yksilöittäin todella paljon ja yleisimpiä ovat tahdin hidastuminen tai vastaavasti tahdin nouseminen potenssiin kolme, jolloin samalla häviää myös se pienenpieni järjenhiven sieltä pääkopasta.

ENSIAPU

Tämä on erittäin suurpiirteinen ja suuntaa-antava kohta, jossa myös vähän käydään läpi, mitä kotona olisi syytä olla koiran omassa ensiapulaukussa. Neuvoisin jokaista ottamaan selville etukäteen, missä on lähin päivystävä eläinlääkäriasema, jos joskus hätätapaus sattuu.

Tyypillisimmät ensiaputarpeet ovat usein haavat, vierasesineen syöminen, myrkyllisten kasvien syöminen, lämpöhalvaus, ripuli sekä käärmeenpurema.

Haavan ensihoitoon tarvitaan puhdistusainetta sekä sitomistarpeet. Tärkein tehtävä haavan hoidossa on saada verenvuoto tyrehtymään ja siihen tarkoitukseen painaminen + kylmä on erinomainen yhdistelmä. Haavan sijainnista riippuen kohoasento on plussaa. Haavan syvyydestä ja koosta riippuen koira on syytä viedä eläinlääkärille, mikäli haava tarvitsee tikata umpeen. Jos katsot haavan paranevan kotikeinoin, tee verenvuoron tyrehdyttyä siihen sidos, joka on tarpeeksi napakka, mutta ei estä verenkiertoa. Älä anna koiran nuolla haavaa ja muista suihkuttaa haava puhtaaksi monta kertaa päivässä. Lisäksi apteekista saatava Vetramil-voide on hyvä apukeino haavojen hoidossa.

Vierasesineen syöminen on hankala hoidettava, sillä lopputulemaan vaikuttaa vierasesineen muoto ja koko (rikkooko mennessään sisuskaluja vai onko pehmeää materiaalia). Säilyketankoparsaa kannattaa kuitenkin antaa heti, sillä se kietoutuu vierasesineen ympärille ja ehkäisee paikkojen rikkoutumista. Jos vierasesine on vaaraa aiheuttava, on syytä mennä viipymättä eläinlääkäriin. Jos vierasesine on ollut esim. sukka, koiran vointia on seurattava, sillä on mahdollista, että se tulee itsestään ulos kakan seassa (tarkista kaikki kakat) tai se voi tukkia suolen vasta päiviä myöhemmin syöntihetkestä. Anna koiralle hoidoksi parafiiniöljyä, jolla saa ainakin liukastettua vierasesineen poistuloa. Suolitukoksen oireita ovat usein ruokahalun heikkeneminen, ruoan oksentaminen ja koiran yleisvoinnin heikkeneminen, jolloin hoitomuoto on leikkaus.

Myrkyllisten kasvien syöminen on aina vaarallista ja koiran kanssa on hakeuduttava eläinlääkärille. Paras ensiapu on tässä kohtaa hiilitabletit ja niitäkin pitää antaa erittäin suuri annos, jotta niistä on käytännön hyöty (n. 1 tabletti / elopainokilo). Paras hoitokeino on ennaltaehkäisy.

Lämpöhalvaus tulee helposti kuumilla helteillä autossa tai joissain tapauksissa jopa normaaleilla lenkeilläkin. Ensioireita ovat koiran väsähtäminen ja voimattomuus, juomahaluttomuus kuumuudesta huolimatta sekä loppujen lopuksi tajunnan heikkeneminen. Asiaan pitää puuttua heti ensioireiden ilmetessä eli hakeutua viileämpään paikkaan ja antaa koiran levätä. Jos on mahdollisuus, niin se kannattaa viedä viileään suihkuun ja kastella ensisijaisesti vatsa ja tassut. Jos koira on tajuissaan, on syytä saada se juomaan runsaasti joko esim. tonnikalaöljyllä maustetulla vedellä tai vaihtoehtoisesti pakkojuottaen sitä ruiskun avulla. Jos koira on tajuton, pitää se viedä eläinlääkäriin ja pitää se mahdollisimman viileässä tilassa. Lisäksi sen kieltä voi kastella, mutta ei saa pakkojuottaa tukehtumisvaaran vuoksi! Lämpöhalvauksen uusiutumisvaara on aina suurempi, joten sen ennaltaehkäisyyn kannattaa kiinnittää huomiota!

Ripulin hoitoon käytetään maitohappobakteerivalmisteita sekä Canikuria. Lisäksi ruoan määrää on syytä vähentää akuutin ripulin hetkellä tai joissain tapauksissa lopettaa nappularuokinta kokonaan ja siirtyä väliaikaisesti yksinkertaiselle puurolle, johon on lisätty esim. kypsennettyä broilerinlihaa, jolla on usein mahaan rauhoittava vaikutus. Nestetasapainosta on syytä huolehtia erityisen hyvin ripulin aikaan, sillä koira ei saa kuivua, muuten sen tila voi heikentyä erittäin pienessä ajassa radikaalisti (ei siis riitä, että koiralla on koko ajan vettä tarjolla, vaan sitä on juotettava runsaasti). Ellei ripuli mene muutamassa päivässä ohi, on syytä kääntyä eläinlääkärin puoleen, sillä joissain tapauksissa se ei mene ohi muulla kuin antibioottihoidolla.

Käärmeenpurema nsattuessa älä liikuta koiraa, vaan mieluiten kanna se pois puremapaikalta, ettei myrkky leviäisi. Vie koira viipymättä eläinlääkäriin. Älä anna koiralle kyytablettia, vaan ota yhteys aina eläinlääkäriin ja kysy lisäohjeita. Käärmeenpurema on erityisen vaarallinen pennuille sekä vanhoille koirille! On syytä huomioida, että käärmeen myrkky voi vaurioittaa munuaisia ja sydäntä, joten koira on saatava nopeasti nesteytykseen. Vastamyrkkyä käytetään tapauskohtaisesti.

Yleinen huomioitava asia: koiralle ei tule oksennusrefleksiä, jos sille tunkee sormet kurkkuun.

Koiran omasta ensiapulaukusta olisi siis hyvä löytyä:

Sideharsoa

Ideaalisidettä

Kylmäpakkaus

Haavanpuhdistusvälineet

Kyytabletit (ampiaisenpistoihin)

Canikur-tabletit / -pasta

Maitohappobakteerivalmisteet

Hiilitabletteja

Isohkoja (lääke)ruiskuja koiran pakkojuottamisen varalta

Koirille vaarallisia (ruoka)-aineita:

- Suklaa

- Ksylitolipurukumi (ensiapu: syötä koiralle sokeria, sillä ksylitoli sitoo koiran elimistön omia sokereita)

- Viinirypäleet (myös rusinat)

- Sitrushedelmät

- Sipuli

- Homeiset ruoat

HUOM! Collie-sukuisilla koirilla saattaa olla lääkeaineyliherkkyys Ivermektiiniin (, jota saattaa olla esimerkiksi hevosten matolääkkeissä vaikuttavana aineena). Mikäli tämä "geenivirhe" on sattunut omaan koiraan ja se saa ivermektiiniä elimistöönsä esimerkiksi syömällä hevosen lantaa, ovat seuraukset kohtalokkaat.

On vaikeaa tehdä pentuohjeesta tarpeeksi kattava, mutta kuitenkin vain oleelliset asiat sisältävä. Sen takia olisin tyytyväinen kaikenlaisesta palautteesta ohjetta koskien siinä ohella, kun kerrotte kuulumisia pennuistanne! ;) Jos haluatte saada jostain aihealueesta enemmän infoa, niin kertokaa, niin kirjoittelen sitä mukaan. Avointa keskustelua saa myös harrastaa, sillä jo pelkkä kokemuksien jakaminen voi olla huomattavasti avartavampaa tietoa kuin jonkun yksittäisen ohjeen lukeminen. Toivottavasti siihen mennessä, kun saatte tämän nivaskan silmienne eteen, olen saanut jo tehtyä Facebookiin pentueelle oman, suljetun keskusteluryhmän, missä voitte jakaa kuvia ja kuulumisia kätevästi muiden pentuesisarusten omistajien kesken. :) Ne ketkä eivät ole Facebookissa, niin suosittelen liittymistä! Toki muutenkin saa kuvia ja kuulumisia tietoonsa, mutta voi olla, että kasvistätiä joutuu asian tiimoilta aina välillä potkimaan. :)

Kasvistäti eli minä olen käytettävissä aina, kun tulee mieleen kiperiä kysymyksiä tai ihan mitä vain! Tavoitella voi mihin vuorokauden aikaan tahansa. Tai ainakin voi yrittää! ;) Puhelimesta minut saa kiinni satunnaisesti, viestillä todennäköisesti saa asian perille nopeammin.

Sähköpostiosoitteeni on jepu.rakkavaara@gmail.com, jonne voi laittaa kuvia / videoita pennuista ja luvallinen materiaali julkaistaan kotisivuilla, jos muistetaan! :) Joka tapauksessa jostain minuun saa aina yhteyden!

Nyt on aika toivottaa pennuille hyvää matkaa kohti elämän tietä ja tuoreille omistajille vahvoja hermoja ja kärsivällisyyttä uuden naskalihampaisen perheenjäsenen kanssa!!